Miten insuliini signaali solu ottaa verensokerin glukoosi?
Sisällysluettelo:
Biologiset signaalit
Samoin kuin me vastaanotamme ja toimimme ympäristössämme olevista signaaleista, solut vastaanottavat ja toimivat myös niiden ympäristöstä, elimistämme. Tämä on välttämätön biologinen tapahtuma, joka pitää solut hengissä ja toimii. Insuliini on haimamme vapautunut hormoni, joka signaloi soluja erityisellä tavalla stimuloimaan niitä glukoosin ottamiseksi, käyttämiseksi ja säilyttämiseksi.
Insuliinin toiminta
Ruokien nauttimisen jälkeen aterianne on hajonnut ja pilkottu. Tämän seurauksena glukoosi vapautuu verenkiertoon. Suuri glukoosipitoisuus veressä on haiman beetasolujen signaali insuliinin vapauttamiseksi. Tämä hormoni toimii avaimena suojaavien solukalvojen lukituksen avaamiseksi ja sallii glukoosin siirtymisen soluun energiaa varten.
Insuliinin mekanismi
Insuliini vaikuttaa glukoosipitoisuuden pienentämiseen veressä ja helpottaa kuljettamista soluihin sitoutumalla erityisiin reseptoreihin, jotka on upotettu kalvoihinsa. Vaikka joitain kudoksia, kuten aivoja ja maksa, jotka eivät vaadi insuliinia glukoosin saantiin, suurin osa soluistamme eivät pääse verensokeriin ilman sitä. Glukoosi on kaikkien solujen energialähde ja sitä tarvitaan heidän ja viime kädessä meidän selviytymisen varalta.
Insuliinin signalointireitti sisältää insuliinireseptorin, joka muodostuu kahdesta reseptoriyksiköstä, jotka sijaitsevat solukalvon ulkopuolella ja kaksi alayksikköä, jotka tunkeutuvat kalvon läpi. Nämä alayksiköt ovat kemiallisesti sidoksissa toisiinsa. Ekstrasellulaariset (solun ulkopuolella) alayksiköt sisältävät insuliinin sitoutumispaikan. Kun insuliini sitoutuu solunulkoisiin alayksiköihin, se aktivoi kemiallisen reaktion, joka kulkee linkitettyjen alayksiköiden kautta soluun. Tämä mekanismi lähettää kemiallisia signaaleja proteiineihin solussa ja aiheuttaa niiden muuttavan aktiivisuuttaan, mikä vuorostaan käynnistää glukoosikuljettajien liikkeen solukalvoon.
Glukoosikuljettajat ovat solujen menetelmä glukoosin siirtämiseen solumembraanin läpi verestä ja soluun. Glukoosikuljettajat ovat aina läsnä solujen sytoplasmassa kutsuttujen vesikkelien sisällä organeleissa. Kuitenkin he ovat hyödyttömiä kuljettamaan glukoosia ilman insuliinin aktivointia. Insuliinin sitoutuminen soluun johtaa vesikkelien nopeaan liikkumiseen solukalvoon, jossa ne fuusioidaan ja lisätään glukoosikuljettajat. Tämä antaa solulle mahdollisuuden avata itsensä glukoosin siirtoon verestä. Kun verensokeritaso laskee, insuliini lakkaa sitoutumasta solureseptoreihin ja glukoosikuljettajat siirretään takaisin solun sytoplasmaan.
